Asun Kemijoen rantatörmällä Vanttauskoskella lähellä Kemijoki Oyn Vanttauskosken voimalaitosta. Voimalaitoksen rakentaminen aloitettiin, kun olin hiukan yli kymmenen vuoden ikäisen ja lopetettiin kun oli 15 vuotias. Rakentaminen tuhosi yhden Kemijoen hienoimmista koskista ja maisemista.
Kemijoen pääuomassa on jäljellä vain muutamia rakentamattomia koskia, jota sijaitsevat kotini ja Rovaniemen välissä. Kemijoki Oy on suunnitellut tuhoavansa nämä viimeisetkin kosket rakentamalla voimalaitoksen Sierilään / Sieriniemeen Oikaraisen kylän yläpuolelle noin 30 km päähän kodistani.
Olen syntynyt, kasvanut ja elänyt virtaavan veden, elävän joen varrella. En voi hyväksyä Kemijoki Oyn suunnitelmaa. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että Kemijokeen joka oli ennen voimalaitosrakentamista Europpan paras lohijoki palautetaan lohi- ja muu vaelluskalat rakentamalla voimalaitoksiin kunnolliset luonnonmukaiset ohitusuomat, joita myöten lohet, taimenet, siiat ja muut kalat ja eläimet voivat vaeltaa merestä ylös kutupaikoilleen.
Vastustaakseni Kemijoki Oyn rakentamissuunnitelmia ja puolustaakseni vaelluskalojen paluuta sekä Kemijoen pääuoman viimeisiä koskia osallistuin kansalaisaktivismiin. Kemijoki Oyn omistamien voimalaitosten seiniin maalattiin iskulauseita ja kalankuvia. Kemijoki Oy ei pitänyt maalauksista vaan teki niistä rikosilmoituksen. Käräjäoikeus tuomitsi minut sakkoihin ja vahingonkorvauksiin, jotka oikeudenkäyntikulujen kanssa olivat 20 000 E.
Oikeudenkäynnin jälkeen Lordin aukiolla Rovaniemellä järjestettiin mielenosoitus vaelluskalojen puolesta. Yllä olen puhumassa mielenosoituksessa. Alla kuvia tapahtumasta.
