Runoja talvesta

Talvi

Katselen ulos,

taivaalta katsoo joku takaisin,

ehkä näet saman sinäkin.

Sahapukki sinisellä hangella,

ketun jäljet ja

kuu männyn oksalla,

salaperäisiä kauniita varjoja.

Ikkunalla kynttilä,

joulukuun kuudentena päivänä.

Lintulaudan vieraina 

tiaiset, punatulkut, orava ja närhet.

Taustana luminen metsä,

korkeammalle kohoava taivas,

varovainen valo,

vuoden toiseksi pimeimpänä päivänä.

****

JOULUAATTONA

Aamuyöllä puoli viisi tähtitaivas
ja revontulet
talon yllä.

Yö väistyy hitaasti aamun tieltä.
Aurinko lähetti Kivalon takaa,
aavistuksen itsestään.

Vielä punertaa taivaan ranta,
puut ja musta lumi niiden oksilla.

Kuusi puettuna
levittää tuoksuaan.
Kohta on aika joulusaunan.

Hyvää Joulua, Onnekasta Uutta Vuotta
ja Rauhaa koko maailmalle.

*****

Miina sanoi iltayöllä, että
joku liikkuu talon takana.
Pakkasukko, se pakana
jäätää Kemijoen vettä,
jatkaa työtään yhä
vaik’ on joulun pyhä.

*****

Huuto sisälläni sukellan kuun kehrän läpi

ikävään.

Tähtien valkoinen tuike,

lumihiutaletta tavoitan.

Pehmeää lunta joka puolella,

hiljainen tuuli nousee,

kasvoille vierii

hiljaa kylmää vettä.

Etelän suunnassa

Kemijoen yllä

tummat pilvet kiitävät

yli sinisen repeämän.

Hehkuu kultainen puna,

se on aavistus auringosta

ja tulevista päivistä pitemmistä,

keväästä.

Ohitse kiitää musta auto,

mustat lasit,

kuljettajalla musta puku.

Suomen lippua ei enää näy.

On haudattu ihminen

joka syntyi, eli

ja kuoli

joen ääniä kuunnellen.


Ohitse kulkee mies,

mustassa viitassa,

ei puhu,

vain kulkee,

ja katsoo tiellä kävelijää.

*******

14. tammikuuta,

vain hetken katseli aurinko tänään

Kivalon takaa,

lupasi kuitenkin varmasti:

“Tulen huomenna uudelleen.”

*****

Pakkaspäivät seisoivat männyt

kuunnellen.

Tuulen herättäminä niiden oksat värisevät

ja rungot huojuvat.

Puuskan tarttuessa lumipaakku horjahtaa oksalta valkoiseksi pilveksi

ja naavatupsut ratsastavat

näkymättömillä hengillä.

******

Metsä laskevan auringon säteissä.

Pitenevät siniset varjot,

puoliksi sulaneet jäniksen jäljet.

Vihreät kuuset, auringon valon kirjomat männyt

täysin liikkumattomina.

Rinteessä kevään kirkas aavistus.

Siirry etusivulle