Runoja keväästä

Kevät

Yöllä syntyneet jääpuikot

sulavat auringossa.

Valo kirpaisee silmiä.

Kevät.

*****

Vesiräntää mättää

ja hämärtää.

Tuuli puistelee puita,

kiskoo kevättä.

*****

Sulavan lumen tuoksu
ja joutsenparin huudot taivaalla,
kun ne matkaavat laskevan auringon suuntaan,
puolukanvarvut pälvellä,
vihreys syreenin paisuvissa silmuissa,
ja varpuspöllön vihellys,
kun se kutsuu kumppaniaan
ja auringonlasku, päivä päivältä pohjoisempana 
ja sulavan lumen tuoksu,
kertovat keväästä.

*****

Kemijoki tulvii pyörteillen.

Kahlitun joen voima,

nouseva vesi,

menneisyyden tuoksut.

Askel keväästä kesään.

*****

Vesi nousee,
vaahdosta valkoinen.
Veneet kiivenneet puihin. 
Jalkojen alla vapisee maa 
ja betoni.

****

Kun kuulet ruohon kasvavan
kun kuulet linnun laulavan
kun kuulet käen kukunnan
kuulet kesän tulevan.

*****

Toukotöitä aloitellassa,

multaa lapioidessa,

ajattelin:

maa on kaiken elämän alku.

Mullan tuoksu, lintujen laulu,

aurinko, joka epäröi

ja virtaavan veden unettava kohina.

Vesi ei pysy eikä häviä.

Neljäkymmentäviisi vuotta sitten

istutin koivun.

Olisiko jo aika

istuttaa toinen?

*****

Koivunlehdet kasvavat, 
joki rauhoittuu.
kielot kohottavat varsiaan,
ja kullerot nuppujaan, 
tienpientareella. 

Keskiviikko tuoksui saunavastoilta,
tänään männikkö lämpimältä kesältä.

*****

Perunan istutus, västäräkki keikuttelee pyrstöään.

Kulleroiden keltaiset pallot ja tuomen ensimmäiset kukat aukeamassa.

Mullan tuoksu, kesä voi alkaa.

Siirry etusivulle