Miksi olen punainen, vasemmistolainen

Olen punainen, koska ihminen on yhteiskunnallinen olio ja riippuvainen yhteisöstä, muista ihmisistä.

Ihmisen mahdollisimman hyvä elämä edellyttää sitä, että hän pystyy tyydyttämään fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa.

Meidän yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka hädin tuskin pystyvät hankkimaan päivittäisten tarpeidensa tyydyttämiseen tarvittavat tuotteet. Heidän rahansa eivät riitä.

Me tiedämme, että Suomessa asuu paljon vanhuksia laitoksissa, joissa he saavat huonoa hoitoa ja jopa ruokaa voi olla liian vähän.

Me tiedämme, että Suomessa on kymmenen tuhatta lasta ja nuorta huostaanotettuina laitoksissa ja muissa sijaishuoltopaikoissa, joista osassa heitä kohdellaan huonosti, heidän perusvapauksiaan rajoitetaan.

Me tiedämme, että joku voi saada Suomessa 1 000 000 € tai enemmän vuodessa palkkaa, ja että sadat tuhannet ihmiset joutuvat pärjäämään 20 000 € vuosipalkalla ja monet työttömät, sairaat, opiskelijat ja eläkeläiset vielä huomattavasti vähemmällä.

Me tiedämme, että naisen euro on edelleenkin noin 90 senttiä.

Me tiedämme, että joka vuosi Suomessa kuolee useita naisia miesten surmaamina.

Me tiedämme, että suomalainen yhteiskunta ei ole hyvä kaikille. Punainen politiikka tarkoittaa yhteiskunnan parantamista.

Hyvä yhteiskunta huolehtii kaikista ihmisistä, se kunnioittaa ja edistää ihmisarvoista elämää ja ihmisoikeuksia.

Hyvä yhteiskunta tuottaa riittävästi ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi välttämättömiä tavaroita. Hyvä yhteiskunta jakaa tuotetut tavarat siten, että kenenkään ihmisen ei tarvitse elää puutteessa.

Hyvän yhteiskunnan rakentaminen edellyttää oikeita poliittisia päätöksiä, lainsäädäntöä ja instituutioita sekä resursseja, joilla yhteiskunnan toimintaa pidetään yllä.

Ihmiskunta on historiansa aikana luonut monenlaisia yhteiskuntia. Nyt maailmaa hallitsee kapitalistinen yhteiskuntamalli. Kapitalismi perustuu siihen, että pieni osa ihmisistä omistaa tuotantovälineitä ja pääomaa ja että suuri joukko ihmisiä, ihmisten enemmistö, ei omista juuri muuta kuin työvoimansa.

Niiden ihmisten, jotka eivät omista pääomia ja tuotantovälineitä on pakko myydä työvoimansa pääoman omistajille hankkiakseen rahaa ja saadakseen ostettua elämälle välttämättömiä tavaroita. Raha on tässä yhteiskunnassa tärkein tavara, sillä saa ostettua kaikki muut tavarat.

Kapitalistinen yhteiskunta synnyttää ongelmia, jotka johtuvat tuotantovälineiden yksityisomistuksesta ja siitä, että yksityisomistuksen vuoksi myös ihmisten elämälle välttämättömät tuotteet kuuluvat tuotantovälineiden omistajille. Enemmistö ihmisistä, siis me, joilla ei ole muuta myytävää kuin työvoimamme, saamme ostettua tuotteita palkallamme. Tai jos emme ole työssä, voimme ostaa tuotteita eläkkeillä, sairauspäivärahoilla, toimeentulotuella, työttömyyskorvauksella ja muilla rahamääräisillä sosiaalietuuksilla tai muilla tuloilla.

Koska tulot jakaantuvat epätasaisesti, ihmiset eivät voi tyydyttää tarpeitaan tasavertaisesti. Tätä epäkohtaa lievitetään tulojen mukaan nousevalla, progressiivisella verotuksella, joka on hyvän yhteiskunnan perusta. Verotuksen avulla kansantuloa jaetaan uudelleen, että nekin ihmiset, joiden tulot eivät muuten riittäisi, voivat hankkia tarpeellisia tavaroita. Verotus lisää tasa-arvoa. Se siirtää rahaa rikkailta valtiolle, hyvinvointialueille ja kunnille, jotka antavat köyhille sosiaalitukia ja tuotavat erilaisia palveluita, joihin huonotuloisimmillakin on varaa.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisten likimainenkaan tasa-arvo ei ole mahdollista, ja siksi pyrin muuttamaan yhteiskuntaa siten, että yksityisomistukseen perustuvan kapitalistisen tuotannon osuus ihmisten tarpeiden tyydyttämisessä vähenee.

Kapitalismin aiheuttamat ongelmat näkyvät Suomessa selvästi sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa. Niiden yksityistämisen vuoksi palvelujen laatu, saatavuus ja turvallisuus ovat vaarantuneet. Palvelujen liian laaja yksityistäminen on johtanut myös henkilökuntapulaan ja työuupumukseen julkisissa palveluissa.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on otettava suurelta osin takaisin yhteiskunnan hoidettaviksi. Terveys ja hoiva eivät saa olla kansainvälisten suuryritysten voitonteon kohteina.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ja siihen sisältyvä jatkuvan kasvun pakko on syynä myös koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaan ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Jos kapitalismia ei saada kuriin, ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta.

Kapitalistiseen talousjärjestelmään sisältyvä jatkuvan kasvun pakko johtaa tarpeeseen laajentaa markkinoita, kilpailla raaka-aineista ja työvoimasta, mikä on synnyttänyt ja synnyttää jännitteitä valtioiden ja alueiden välille. Kapitalististen valtioiden kilpailu on ollut kahden maailmansodan pääsyy.

USA, Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia, Japani, EU jne. kilpailevat keskenään. Tämä kilpailu johtaa äärimmillään sotiin, joista yksi esimerkki on Ukrainan sota, imperialistisen Venäjän sota alueensa laajentamiseksi, sekä taloudellisten ja geopoliittisen etujen saamiseksi. Venäjän vastapuolena ovat UKrainan lisäksi länsimaat, jotka tukevat ja aseistavat Ukrainaa suojellakseen omia etujaan.

Kapitalismin vastustaminen on toimintaa rauhan puolesta, sotien poistamiseksi.

Olen siis punainen, koska hyvän yhteiskunnan rakentaminen, luonnon suojeleminen ja kestävän rauhan saavuttaminen vaativat, että pääsemme eroon kapitalismista.

Tarvitaan punaista, vasemmistolaista politiikkaa.

Mitä teen edistääkseni tasa-arvoisemman, paremman yhteiskunnan rakentamista? Olen toiminut vasemmistolaisissa poliittisissa järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä 17 vuotiaasta asti. Eli lähes 50 vuotta. Tällä hetkellä olen vasemmistoliiton Rovaniemen kunnallisjärjestön hallituksen ja vasemmistoliiton Lapin piirijärjestön piirihallituksen jäsen.

Edistän vasemmistolaista politiikkaa Rovaniemen kaupunginvaltuutettuna, Lapin aluevaltuutettuna ja Lapin hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan puheenjohtajana.

Osallistun aktiivisesti myös puoluepoliittisesti sitoutumattomien kansalaisjärjestöjen, kuten Rajat Lapin Kaivoksille Ryn, Yläkemijoen kylät ryn ja Suomen luonnonsuojeluliitto Rovaniemi ryn toimintaan.

Lsäksi kirjoitan varsin säännöllisesti eri sanomalehtien yleisönosastoihin yhteiskunnallisista aiheista. Ja osallistun keskusteluihin somessa, erityisesti Facebookissa.

Lähellä sydäntäni on kansalaisaktivismi luonnon puolesta ja kansalaisjärjestöjen, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty international avustaminen.

Työkseni tutkin yhteiskuntaa ja käytän omien tutkimusteni ja muiden tutkijoiden tutkimusten tuloksia edistääkseni paremman yhteiskunnan rakentamista ja ihmisten emansipaatiota, vapautumista.

Palaa etusivulle