Vuonna 1997 olin järjestämässä Joensuussa rasismin vastaista mielenosoitusta, jonka päätunnus oli JOENSUU VAPAAKSI PELOSTA. Joensuussa oli 1990-luvun alusta lähtien toiminut näkyvä rasistinen skinhead- ryhmä, joka hyökkäili muun muassa työtoveriani marokkolaissyntistä professoria vastaan- Ryhmä järjesti mielenosoituksia, jakoi lentolehtisiä ja teki yli 400 poliisin tietoon tullutta rikosta, joista osa oli luonteeltaan rasistisia,
Tuolloin aloin tutkia rasismia Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Joensuun skinit – yhteisön tuote. Projektin tuloksena julkaistiin toimittamani kirja Valkoisen vallan lähettilään – rasismin arki, arjen rasismi (Vastapaino 2001).
Tuon tutkimuksen aikana ja sen jälkeen toimin neljä vuotta Suomen akatemian tutkimusohjelan Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa johtajana ja se jälkeen 2004-2007 toisen Akatemian rahoittaman tutkimushankkeen johtajana, jossa tutkittiin rasismia Venäjällä: Living with Difference in Russia. Kirjani Rasistinen Suomi (Gaudeamus 2011) käsitteli rasismia muun muassa suomalaisessa politiikassa ja oikeuslaitoksessa, sekä saamelaisiin ja venäläisiin kohdistuvaa rasismia tapaustutkimusten kautta. Aineisto koostui oli enimmäkseen rasismin uhrien haastatteluista.
Näiden ja muiden tutkimusteni ja muun aktiivisuuteni kautta olen tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että ensinnäkin suomalaisessa yhteiskunnassa on rasismia kaikissa sen eri muodoissa ja että rasismia ei voida vähentää tai poistaa, ellei sitä vastaan toimita koko ajan aktiivisesti kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Olen myös täysin vakuuttunut siitä, että rasismi on eräs vakavimmista yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen väkivallan ilmentymiä ja motiiveja, jota ei tule suvaita vaan jota tulee vastustaa.
Rasismin vastustamiseksi on olennaista huomata, että rasismi ei ole vain avoimesti rasistisia tekoja vaan, että se on yhteiskunnallinen rakenne, jossa me kaikki elämme joko siitä hyötyen tai sen uhreina. Toisin sanoen me kaikki osallistumme rasismiin riippumatta siitä pidämmekö siitä vai emme pidä, olemmeko siitä tietoisia vai emmekö ole.
Mitä sitten teen, että en omalla toiminnallani uusintaisi ja vahvistaisi rasismia?1) yritän oppia rodullisesta tasa-arvosta tutustumalla asiaa koskeviin tutkimuksiin ja käytäntöihin tutustumalla 2) puolustan rodullista tasa-arvoa puuttumalla arkielämässä rasistisiin käytäntöihin, vastuuttamalla ystäviä, sukulaisia, työ- ja opiskelukavereita, viranomaisia, poliitikkoja jne siitä miten he puhuvat tai kirjoittavat vähemmistöistä, vaikka vähemmistöjen edustajia ei olisi läsnä ja puhumalla itse vähemmistöjen puolesta, vaikka he eivät ole läsnä. Näin toimin esimerkiksi facebookissa, kahvipöytäkeskusteluissa, kunnanvaltuuston kokouksissa tai missä hyvänsä missä havaitsen rasismia. 3) pyrin edesauttamaan rodullista tasa-arvoa, ei pelkästään tukemalla kiintiömuotoista moninaisuutta vaan pyrkimällä muuttamaan sosiaalisia yhteisöjä, instituutioita ja niiden käytäntöjä vastuullisuuden, käytäntöjen objektiivisen arvioinnin ja läpinäkyvyyden avulla. Näillä keinoin ja muillakin keinoin, mm jatkamalla rasismin tutkimista ja siitä kirjoittamista ja mikäli mahdollista myös lainsäätäjänä eduskunnassa vastustan rasismia.